Musiikkipainotteisen leirikoulun suunnittelu oli mukavaa ja monipuolista. Saimme vapaasti kehitellä erilaisia ideoita ja sisällyttää niitä opintokokonaisuuteemme. Työskentely oli vaihtelevaa; välillä keskityimme vain käytännöntilanteiden suunnitteluun ja hetken päästä syvennyimme tieteellisten tekstien maailmaan. Oikeastaan koko työskentelymme oli tasapainoilua näiden kahden eri osa-alueen välillä. Opetussuunnitelma ja erityisesti alakoulun musiikinopetussuunnitelma oli työmme pohja, oppimisen tavoitteet nousivat sen pohjalta ja sitä kautta myös opetuksen sisällöt. Sisällöiksi halusimme valita sellaisia teemoja, jotka eivät aina nouse esille musiikin opetuksessa. Musiikin opetus koulussa on vain raapaisu kaikesta siitä mitä musiikki on, mitä se tarkoittaa ihmisille ja mitä se saa heidät tuntemaan.

Ideaalisinta olisi ollut, että olisimme voineet tehdä työtä aina ryhmänä, mutta jouduimme osin ajan puutteenkin vuoksi pilkkomaan ja jakamaan töitä. Tällainen tapa toimia ei mielestämme tukenut yhteisöllistä oppimista, pikemminkin yhteistoiminnallisen oppimiseen johtavaa. Toki yhteisöllisen oppimisen tunnusmerkit voivat täyttyä myös virtuaalisessa oppimisympäristössä, mutta koimme, että meidän tapamme toimia tämän suunnitelman osalta oli rakentavampaa ja hedelmällisempää. Joskus kirjoitimme tekstejä blogiin kahdella koneella yhtä aikaa, koska ideoita tuli valtavasti ja halusimme tallentaa ne nopeasti. Teoriaosuuksia kirjoitimme kukin itsenäisesti, mutta muokkasimme tekstit yhdessä oppien samalla toistemme aihealueista.

Nyt kun katselemme valmista leirikouluamme ja blogiamme, olemme tyytyväisiä työmme lopputulokseen. Kokonaisuudesta tuli monipuolinen ja varmasti tehokas syventävä kokonaisuus tavallisten musiikintuntien lisäksi. Leirikoulu on toteuttamiskelpoinen, vaikka sen järjestäminen vaatii toki resursseja. Olemme mielestämme suunnitelleet vaihtelevia opetustilanteita ja hankkineet niiden tueksi myös paljon teoriaa. Ei voi kuin toivoa, että joskus pääsisi toteuttamaan tämän tyyppistä opintokokonaisuutta.

Historiaa

Jo kehityspsykologian klassikko Jean Piaget toteaa lapsen kehittymisessä olevan suuri rooli kokemuksilla. Hän korostaa älykkyyden ja kognitiivisen toiminnan muodostuvan kokemusten kautta. Kokemuksilla on valtavan suuri merkitys – se on selvää. (www.matwww.ee.tut.fi).

Kokemuksellinen oppimisen juuret ovat 1930- luvulla. Tekemällä oppiminen on yksi tärkeistä kokemuksellisen oppimisen lähtökohdista.  Kokemuksellisuuden korostaminen oppimisessa on myös vastausta behavioristiselle oppimiskäsitykselle, ihan kuten kognitiivinenkin oppiminen. Kokemuksellinen oppiminen painottaa kuitenkin kognitiiviseen oppimiseen verrattuna enemmän konkreettista tekemistä, ei ainoastaan pään sisässä tapahtuvaa oppimista. (www.uku.fi).

Perusajatuksia kokemuksellisessa oppimisessa

Oppiminen on prosessi, joka perustuu kokemuksiin sekä niiden analysointiin. Kokemukset taas pohjautuvat esimerkiksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ympäristön havainnoinnissa ja tekemisen kokemuksissa. Kokemusten kautta saatu aistitieto ja sen pohdinta edistää oppimista. (www.batman.jamk.fi). Tietojen reflektointi on myös keskeisessä osassa kokemuksellisessa oppimisessa. Konkreettisia kokemuksia ja toimintaa reflektoidessaan, yksilö pääsee kohti asioiden käsitteellistä ymmärtämistä sekä syvempiä tietomalleja. Yksilö siis tutkii omia tietojaan sekä niiden oikeellisuutta kriittisesti. Tämä taas johtaa uuden ymmärtämisen tason saavuttamiseen. Onnistuneen prosessin tuloksena saadaan uutta sovellettavaa tietoa sekä uusia kokemuksia. Tämä taas ohjaa yksilöä uuteen reflektointiin. (www.uta.fi). Reflektointia voidaan tukea erikseen esimerkiksi järjestämällä itsearviointia, ryhmäpohdintoja sekä palautekeskusteluja. (Oppimis- ja ohjauskäsityksiä www.uku.fi). Leirikoulun illan purkutilanteissa reflektointi tulee voimakkaasti esille.

Kokemuksellisen oppimisen rikkaus onkin jokaisen oppijan henkilökohtaisissa kokemuksissa. Jokainen oppija tuo oppimistilanteeseen mukanaan omat, ainutlaatuiset kokemuksensa. Parhaimmillaan niistä voi ammentaa valtavasti oppimiseen. (www.uta.fi). Oppimistilanteen voidaankin nähdä alkavan oppilaissa heräävistä tunnekokemuksista.  Kokemuksilla on suuri merkitys myös mieleen palauttamisen sekä myöhemmän oppimisen kannalta. (Brandsford, Brown & Cocing 2004, 83.) Positiivinen muisto ja ilmapiiri työskentelystä kohottaa yhteistä motivaatiota tehtävää kohtaan ja voi johtaa yhteisölliseen tiedonrakentumiseen (kts. artikkeli yhteisöllinen oppiminen) (Arvaja & Mäkitalo- Siegl 2006, 140).

Täytyy kuitenkin huomata, ettei pelkkä kokemus riitä. Se saattaa vain vahvistaa jo aikaisemmin muodostettuja ennakkoluuloja. Siksi on tärkeää suunnitella tehtävän tavoitteet hyvin, sillä on keskeinen rooli oppimisen etenemisessä. (www.uku.fi).

Eriyttämisellä voidaan tarkoittaa kaikkea sitä toimintaa, jolla yleisen opetustoiminnan muotoa muutetaan (Laaksonen & Lehtonen 2008). Ryhmässä on aina oppilaita, jotka etenevät toisia nopeammin tai hitaammin. Leirikoulun aikana oppilaat voivat itse määritellä työskentelynsä haastavuusasteen ja mahdollisuuksiensa mukaan ylittää tavoitteensa.

Eriyttämisessä on tärkeää ottaa huomioon oppilaiden erilaiset oppimisedellytykset. Opettajan on otettava huomioon miten ryhmittelee oppilaat, millaisia opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä on käytössä.

Leirikoulusuunnitelmassa on useita avoimen opetuksen tunnuspiirteitä vastaavia kokonaisuuksia. Tarjolla on runsaasti erilaisia välineitä, jotka ovat sekä tehdasvalmisteisia että itsetuotettuja. Oppilaille on varattu tilaisuuksia tutkia asioita, joista he ovat kiinnostuneita ja heillä on vapaus liikkua, työskennellä itsenäisesti ja auttaa toisiaan. (Stephens, 1974.) Nämä asiat mahdollistavat eriyttämisen luontevalla tavalla ja oppilaat voivat edetä omassa tahdissaan.

Oppilaat työskentelevät kahtena päivänä heterogeenisissä pienryhmissä. Tehtävät ovat kuitenkin sellaisia, joissa kaikki pääsevät tuomaan esille omaa osaamistaan. Ryhmän jäsenistä nopeimmat voivat työskennellä kauemmin tehtävien parissa. Oppimisen tukena on hyvä käyttää kaikkia aistikanavia (Laaksonen & Lehtonen 2008). Leirikoulussa musiikkia aistitaan myös muuten kuin kuuntelemalla. Oppilaat pääsevät aistimaan musiikkia kaikilla aisteillaan ja tekemään kuvallista ilmaisua kokemustensa innoittamina. Toimintaa ei ole sidottu liian tiukkoihin aikatauluihin tai tavoitteisiin. Tärkeintä on oppilaan omakohtainen elämys ja hänen henkilökohtaiset tuotoksensa, joista muodostuu kokonaisuus yhdessä muiden kanssa. Mikäli jotkut oppilaista eivät ymmärrä tehtäviä, voidaan niitä selventää piirtämällä, valmiilla kuvilla tai yhteisen käsitekartan avulla. Itämaisen asteikon harjoittelussa voidaan tehdä esim. yhteinen iso itämainen asteikko suurelle paperille tai maahan mikäli asia ei aukea. Toiminnalliset ja draaman menetelmät sopivat esim. capoeira-työpajaan.

Miten tahansa eriyttämistä tehdään, on oltava tarkka, ettei nopeille vain anneta merkityksettömiä lisätöitä tai hitaammin eteneviä alleviivata.

Leirikoulu on oppimistilanne, jossa toimitaan ryhmänä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.  Yhä useammin oppimistilanteet ovatkin sellaisia, joissa olemme osa jotain ryhmää. Tällä ryhmällä voi olla yhteisiä tavoitteita ja päämääriä. Oppimistilanteet ovat yleensä vuorovaikutteisia ja uudet oppimisen mallit korostavatkin yhteisöllistä oppimista (collaborative learning) ja oppimisprosessia yhteisöllisen toiminnan tulosten tarkastelun sijaan. Aidossa yhteisöllisessä oppimisessa ryhmän jäsenet ovat tasa-arvoisia (Baker, 2002), tukevat ja motivoivat toisiaan ja vastuu jakautuu ryhmäläisten kesken. Yhdessä oppiminen on sekä yksilön oppimisen väline että sosiaalisen oppimisen muoto, jolloin oppimisprosessin aikana opitaan uutta ja rakennetaan yhteistä ymmärrystä. (Järvenoja, & Järvelä, 2006, 98.)

Ryhmässä liikkuva ja jaettu tieto ei ole vain jo tunnetun tiedon siirtoa, vaan sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta luodaan täysin uutta tietoa (Järvelä, Häkkinen & Lehtinen, 2006, 121). Kun ryhmän jäsenet jakavat ajatuksiaan, mielipiteitään, ideoitaan, tietojaan, arvojaan, käsityksiään ja kysymyksiään, he tulevat tietoiseksi omista ehkä puutteellisistakin tiedoistaan. Tämän seurauksena he alkavat arvioida omia näkemyksiään asiasta ja näin yrittävät ratkaista tiedollista konfliktia. Väärinymmärrysten korjaamisen ja oman ymmärryksen syventämisen jälkeen oppilaat saavuttavat tasapainotilan ja tutkimusten mukaan hyviä oppimistuloksia. (Arvaja, & Mäkitalo-Siegl, 2006, 126.) Vaikka asiasta on saavutettu yhteisymmärrys, ei se tarkoita sitä, että saavutettu tieto on samanlaista tai siitä ollaan samaa mieltä (Luokkanen, Näykki, Impiö & Vuopala 2008, 15).

Sosiaalisissa oppimistilanteissa oppilaiden sosio-emotionaaliset taidot joutuvat koetukselle. Oppijoiden erilaisten tavoitteiden, toimintatapojen ja näkemysten yhdistäminen voi saada aikaan jopa yhteistyön keskeyttäviä yhteentörmäyksiä. Jotta tällaisilta yhteentörmäyksiltä vältyttäisiin, yhteisöllisesti oppivalta ja toimivalta ryhmältä edellytetään muun muassa yhteistä pyrkimystä ratkaista ryhmän motivaatioon liittyvä haasteita. Tilanteet, joissa yhteinen motivaatio saavutetaan ja ryhmästä luodaan positiivisia kuvia, rakentavat ryhmähenkeä. Parhaimmillaan ryhmän jäsenet jakavat yhteisesti rakennetun tiedon kautta sellaisia kokemuksia ja oppimistuloksia, joita ryhmän jäsen ei olisi yksin saavuttanut. (Järvenoja, & Järvelä, 2006, 98–99.)

Suunnittelemamme musiikkipainotteisen leirikoulun ohjelmaan on integroitu oppisisältöjä myös muista alakoulussa opetettavista oppiaineista. Leirikoulun ympäristön olemme suunnitelleet luonnonläheiseksi, jolloin ympäristö ja luonto ovat tiiviisti läsnä koko leirikoulun ajan. Erilaisten tehtävien ja työpajojen runkona on musiikki, mutta useissa niistä itse työskentely liittyykin johonkin muuhun oppiaineeseen.
Melander pohjaa pro gradu- tutkielmassaan Wigginsin (2001, 40-44) käsitykseen, jonka mukaan integraatiota parhaimmillaan on tilanne, jossa oppilaat pääsevät ymmärtämään kyseisen asian kokonaisuutena, joka rakentuu kokonaisuudeksi palasista. Nämä palaset tuottaa oppiaineiden välisen yhteyden muodostaminen. Wiggins jatkaa, että parhaimmillaan integraation yhteydessä oppijat alkavat myös ajatella kriittisesti ja heillä kehittyy ongelmaratkaisutaidot. Melander kirjoittaa edelleen Wigginsia mukaillen: ” — integroitu opetus tarjoaa musiikinoppijoille enemmän mahdollisuuksia luoda yhteyksiä asioiden välille, lisäten samalla syvempää asian ymmärrystä.”(Melander 2005, s.16).
Opintokokonaisuuttamme suunnitellessamme olemmekin pyrkineet tekemään kokonaisuudesta eri oppiaineiden näkökulmasta monipuolisen. Vaikka leirikoulun tarkoitus on syventää oppilaiden musiikillista tietämystä, oppimista tapahtuu myös useilla muilla osa-alueilla, jonka vaikutuksista voimme lukea edeltä. Musiikki oppiaineena ja leirikoulun teemana antaa mahdollisuuden sisällyttää työskentelyyn erityisesti muita taito- ja taideaineita, mutta myös esimerkiksi historiaa ja maantietoa. Hyvinä esimerkkeinä toimivat toisen leirikoulunpäivän 2.työpaja, jossa aiheena on capoiera- tanssi, ja työpajan sisältö rakentuu musiikin lisäksi mm. maantiedosta, historiasta ja liikunnasta, ja ensimmäisen leirikoulupäivän tehtävät, joissa tarvitaan mm. kädentaitoja.
Leirikoulutyöskentelyyn kuuluu olennaisena osana myös sosiaalisten taitojen opettamisen integrointi esimerkiksi ryhmätöitä tehtäessä sekä vastuun kantaminen omista asioista. Kun ollaan poissa tavallisesta kouluympäristöstä, on jokaisella oppilaalla vastuu esimerkiksi omien tavaroiden järjestyksessä pitämisestä ja yhteisten sääntöjen noudattamisesta.

Arvaja, M., & Mäkitalo-Siegl, K. (2006). Yhteisöllisen oppimisen kognitiiviset, sosiaaliset ja kontekstuaaliset tekijät: verkkovaikutuksen näkökulma. Teoksessa Järvelä, S, Häkkinen, P. & Lehtinen, E. (Toim.). Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. 1. painos. Hel-sinki: WSOY Oppimateriaalit Oy. ISBN: 951-0-32353-5

Miten opimme? Alkuperäisteos Bransford, J. D, Brown, A. & Cocking, R. R. (Toim.) (2000). How People Learn? Brain, Mind, Experience And School. Washington, D.C.: National Academy Press.

Cantell, H., Rikkinen, H. & Tani, S. (2007). Maailma minussa – minä maailmassa. Maantieteen opettajan käsikirja. Studia Paedagogica 33. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 978 – 952 – 10 – 3851 – 8.

Järvelä, S, Häkkinen, P. & Lehtinen, E. (Toim.) (2006). Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. 1. painos. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy. ISBN: 951-0-32353-5

Järvenoja, H., & Järvelä, S. (2006). Motivaation ja emootioiden säätely oppimisprosessin aikana. Teoksessa Järvelä, S, Häkkinen, P. & Lehtinen, E. (Toim.) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. 1. painos. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy. ISBN: 951-0-32353-5

Kokemuksellinen oppiminen. Viitattu 7.5.2009 www.uta.fi/tyt/verkkotutor/kokem.htm

Kokonaisvaltainen ja kokemuksellinen oppiminen. Viitattu 7.5.2009. www.matwww.ee.tut.fi/kamn/julkaisut/raportit/oppimi08.htm

Laaksonen, A. & Lehtonen, U. (2008). Viitattu 7.5.2009.  www.enorssi.fi/opetus/erilaisen-oppijan-tuki/materiaalit-1/eriyttaminen.pdf

Luokkanen, T., Näykki, P., Impiö , N. & Vuopala, E. (Toim.) (2008). Teknologian mahdollisuudet ymmärtävän oppimisen tukena. Oulun yliopiston opettamisen kehittämisyksikön julkaisuja. Dialogeja 9. Oulu:Oulun yliopisto. ISBN 978-951-42-8713-8

Melander, U-M. (2005). Oppilaan musiikillisen harrastuneisuuden huomioiminen 6.luokan musiikinopetuksessa yhden luokanopettajan kokemana. (online) Jyväskylä: Melander U-M. (viitattu 7.5.2009) Saatavilla pdf- muodossa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/10343/URN_NBN_fi_jyu-200636.pdf?sequence=1

Oppimis- ja ohjauskäsityksiä. Viitattu 7.5.2009. www.uku.fi/avoin/hoitidida/oppinake.html#Kokemuksellinen

Peteri, O. (2006). “HEI, MILTÄ TÄÄ TUNTUU?” Kokemuksellinen oppiminen musiikkileikkikoulussa. Viitattu 7.5.2009. www.batman.jamk.fi/~voyager/opin/index.php?nayta=5432

Stephens, L.S. (1974). ‘The Teacher’s Guide to Open Education’ . New York – USA

Tampereen yliopisto. Viitattu 6.5.2009 www.uta.fi/~mvanhata/savelasteikko.htm

Valtakunnallinen opetussuunnitelma. Viitattu 29.4.2009. www.oph.fi /subPage.asp?path=1,17627,1558

- Koulussa toteutettavien työtapojen pitäisi tarjota tilaisuus eri ikäisille lapsille tyypilliseen luovaan toimintaan, elämyksiin ja leikkiin.

- Oppimisen tulee olla tavoitteellista ja tapahtua erilaisissa tilanteissa itsenäisesti, opettajan ohjauksessa sekä vuorovaikutuksessa opettajan ja vertaisryhmän kanssa. Vastavuoroisessa yhteistyössä tapahtuva oppiminen tukee yksilöllistä oppimista.

- Oppiminen on aina aktiivista ja päämääräsuuntautunutta, itsenäistä tai yhteistä ongelmaratkaisua sisältävää. Se on myös tilannesidonnaista, ja sen vuoksi on kiinnitettävä huomiota oppimisympäristöjen monipuolisuuteen.
- Oppimisympäristöön kuuluu kaiken rakennetun ympäristön lisäksi myös ympäröivä luonto. Opiskeluvälineet- ja tilat pitää suunnitella ja järjestää niin, että monipuolisten opetusmenetelmien ja työtapojen käyttö on mahdollista. Oppimisympäristön tulee myös tukea oppilaan kasvua ja oppimista.

- Oppimisympäristön tavoitteena on myös tukea oppilaan oppimismotivaatiota ja uteliaisuutta, lisätä hänen aktiivisuuttaan, itseohjautuvuuttaan ja luovuuttaan niin, että oppijalle tarjotaan kiinnostavia haasteita ja ongelmia.

- Oppimisympäristön tehtävänä on ohjata oppilasta asettamaan omia tavoitteitaan ja arvioimaan omaa toimintaansa. On myös tärkeää antaa lapselle mahdollisuus osallistua oppimisympäristön rakentamiseen ja kehittämiseen.

- Oppimisympäristön pitää myös tukea oppilaiden keskinäistä, sekä opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta. Sen tehtävä on edistää vuoropuhelua ja opettaa oppilaita ryhmän jäsenenä työskentelyssä.

- Opetustilanteissa täytyy käyttää oppiaineelle tyypillisiä menetelmiä ja erilaisia työtapoja, jotka auttavat tukemaan ja ohjaamaan oppilaan oppimista.

- Työtapojen tehtävä on opetuksen, ajattelun ja ongelmanratkaisun taitojen, työskentelytaitojen ja sosiaalisten taitojen, sekä aktiivisen osallistumisen kehittäminen .

Musiikin opetussuunnitelmaa käsitellään jokaisen leirikoulupäivän yhteydessä.

]]> http://leirikoululaiset.wordpress.com/2009/04/22/opetussuunnitelma/feed/ 0 leirikoululaiset http://leirikoululaiset.wordpress.com/2009/04/22/kokemuksellisuus-oppimisessa/ http://leirikoululaiset.wordpress.com/2009/04/22/kokemuksellisuus-oppimisessa/#comments Wed, 22 Apr 2009 10:36:14 +0000 leirikoululaiset http://leirikoululaiset.wordpress.com/?p=8 ]]> Ihminen havainnoi ympäristöään aistien välityksellä.  Lapsi iloitsee uudesta havainnosta, vaikka se olisi vain linnun laulua tai metsäpuron solinaa.  Äänillä ja äänimaisemilla voi olla monenlaisia merkityksiä (melutaso, miellyttävyys, äänimaisemien kategorisointi). (Cantell, Rikkinen & Tani 2007, 151- 152.) Yksilöt kokevat ja tulkitsevat ääniä ja äänimaisemia hyvin eri tavoin.

Kaikenlaisen opetuksen tulisi tukea havaintojen tekemistä ja niistä iloitsemista, koska havainnot auttavat ymmärtämään maailmaa. Opetuksen tulisi korostaa elämyksellisyyttä ja kokemuksellisuutta unohtamatta oppilaiden omia kokemuksia. Kokemuksellinen oppimisympäristö vaikuttaa luokan sosialiseen ilmapiiriin positiivisesti. Esimerkiksi yhteiset retket tai leirikoulut saattavat nostaa oppilaista esiin sellaisia taitoja, jotka eivät perinteisten työskentelytapojen kautta pääse esille. Erilaiset oppilaspersoonat toimivat yhdessä ja erilaiset taidot saadaan hyödynnettyä ryhmän hyväksi. Kokemuksellinen oppiminen on hauska ja oppilaita motivoiva tapa oppia. ( Cantell, Rikkinen & Tani 2007, 151.)

Olemme lähteneet ideoimaan valinnaista leirikoulua 6. luokan oppilaille. Lähtötilanne on se, että kaikki koulun 6. luokkalaiset ovat lähdössä leirikouluun Leirikouluja järjestetään taito- ja taideaineista (tekstiili-/tekninen työ, liikunta, kuvataide, draama ja musiikki), joista oppilas valitsee yhden itseään kiinnostavan teeman. Leirikoulu kestää kolme päivää. Suunnittelemamme opintokokonaisuus käsittää musiikkipainotteisen leirikoulun.

Leirikoulu on tarkoitus toteuttaa luonnonläheisessä, vaihtelevassa (vesistö, kivet/kalliot, hiekka, metsä…) ympäristössä, jossa lasten oma mielikuvitus ja luovuus ovat puhtaimmillaan. Leirin jokaiselle päivälle on valittu oma teema.

1. päivä: luonnon musiikkia
2. päivä: maailman musiikkia
3. päivä: omaa musiikkia

Leirikoulun tavoitteet ja sisällöt nousevat Oulun normaalikoulun 5.-6. luokan OPS:n musiikkikasvatuksen osiosta. Kunakin päivänä teeman alla olevat tavoitteet saavutetaan toiminnallisen piste- ja ryhmätyöskentelyn kautta. Ryhmätyöt pyrimme järjestämään niin, että yhteisöllinen oppiminen korostuisi yhteistoiminnallisen oppimisen sijaan. Teemojen käsittely pyritään pitämään mahdollisimman lähellä oppilaan kokemusmaailmaa ja elinympäristöä.