Kokemuksellinen oppiminen
Historiaa
Jo kehityspsykologian klassikko Jean Piaget toteaa lapsen kehittymisessä olevan suuri rooli kokemuksilla. Hän korostaa älykkyyden ja kognitiivisen toiminnan muodostuvan kokemusten kautta. Kokemuksilla on valtavan suuri merkitys – se on selvää. (www.matwww.ee.tut.fi).
Kokemuksellinen oppimisen juuret ovat 1930- luvulla. Tekemällä oppiminen on yksi tärkeistä kokemuksellisen oppimisen lähtökohdista. Kokemuksellisuuden korostaminen oppimisessa on myös vastausta behavioristiselle oppimiskäsitykselle, ihan kuten kognitiivinenkin oppiminen. Kokemuksellinen oppiminen painottaa kuitenkin kognitiiviseen oppimiseen verrattuna enemmän konkreettista tekemistä, ei ainoastaan pään sisässä tapahtuvaa oppimista. (www.uku.fi).
Perusajatuksia kokemuksellisessa oppimisessa
Oppiminen on prosessi, joka perustuu kokemuksiin sekä niiden analysointiin. Kokemukset taas pohjautuvat esimerkiksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ympäristön havainnoinnissa ja tekemisen kokemuksissa. Kokemusten kautta saatu aistitieto ja sen pohdinta edistää oppimista. (www.batman.jamk.fi). Tietojen reflektointi on myös keskeisessä osassa kokemuksellisessa oppimisessa. Konkreettisia kokemuksia ja toimintaa reflektoidessaan, yksilö pääsee kohti asioiden käsitteellistä ymmärtämistä sekä syvempiä tietomalleja. Yksilö siis tutkii omia tietojaan sekä niiden oikeellisuutta kriittisesti. Tämä taas johtaa uuden ymmärtämisen tason saavuttamiseen. Onnistuneen prosessin tuloksena saadaan uutta sovellettavaa tietoa sekä uusia kokemuksia. Tämä taas ohjaa yksilöä uuteen reflektointiin. (www.uta.fi). Reflektointia voidaan tukea erikseen esimerkiksi järjestämällä itsearviointia, ryhmäpohdintoja sekä palautekeskusteluja. (Oppimis- ja ohjauskäsityksiä www.uku.fi). Leirikoulun illan purkutilanteissa reflektointi tulee voimakkaasti esille.
Kokemuksellisen oppimisen rikkaus onkin jokaisen oppijan henkilökohtaisissa kokemuksissa. Jokainen oppija tuo oppimistilanteeseen mukanaan omat, ainutlaatuiset kokemuksensa. Parhaimmillaan niistä voi ammentaa valtavasti oppimiseen. (www.uta.fi). Oppimistilanteen voidaankin nähdä alkavan oppilaissa heräävistä tunnekokemuksista. Kokemuksilla on suuri merkitys myös mieleen palauttamisen sekä myöhemmän oppimisen kannalta. (Brandsford, Brown & Cocing 2004, 83.) Positiivinen muisto ja ilmapiiri työskentelystä kohottaa yhteistä motivaatiota tehtävää kohtaan ja voi johtaa yhteisölliseen tiedonrakentumiseen (kts. artikkeli yhteisöllinen oppiminen) (Arvaja & Mäkitalo- Siegl 2006, 140).
Täytyy kuitenkin huomata, ettei pelkkä kokemus riitä. Se saattaa vain vahvistaa jo aikaisemmin muodostettuja ennakkoluuloja. Siksi on tärkeää suunnitella tehtävän tavoitteet hyvin, sillä on keskeinen rooli oppimisen etenemisessä. (www.uku.fi).
